go to content

Menu

Koekalastuksen 2013 tulosten tarkastelua

Panumajärven kalaston rakenne on lievästi reheville/reheville järville tyypillinen. Sitä vastoin koekalastussaaliin keskimääräinen biomassa/verkko jäi alhaiseksi sekä vuoden 2012, että vuoden 2013 koekalastuksissa. Esimerkiksi Haukiputaan Iso-Viitajärvessä yksikkösaalis vuonna 2011 oli 1650 g/verkko. Iso-Viitajärvellä särkiä oli myös yksilömääräisesti selvästi enemmän (119 kpl/verkko). Vuonna 2012 Iin Oijärvessä (yli 2000 ha) vastaava yksikkösaalis oli 2501 g/verkko. 

Vuonna 2013 uusitussa koekalastuksessa yksikkösaalis oli noin puolta suurempi kuin vuotta aikaisemmin. Yksikkösaaliin ero on kuitenkin kilomääräisesti varsin pieni (543 g). Vuoden 2012 kesä oli poikkeuksellisen sateinen ja järven veden pinta korkealla, joka on voinut vaikuttaa kalastustehoon. Huomioitava myös, että päinvastoin kuin v. 2012, vuoden 2013 koekalastuksessa verkot olivat uusia. Tämä voi vaikuttaa pyytävyyteen ja osaltaan selittää saaliseroja. Vuonna 2013 valtaosa koekalastuksen biomassasta kertyi järven länsipuolelta, jossa vesi ei ollut tuulten vuoksi voimakkaasti samentunutta. Tällöin järven itäisimmässä osassa sijainneilla verkoilla (5 kpl) saatiin vain keskimäärin 465 g saalista. 

Saaliin rakenne poikkesi ahventen osalta edellisvuodesta. Ensimmäisellä koekalastuksella saatiin kappalemääräisesti hieman enemmän ahvenia mutta uusitussa koekalastuksessa ahventen keskikoko selvästi suurempi, joka osaltaan nosti petokalojen osuutta saaliissa aikaisempaan verrattuna. Särkiä sen sijaan oli uusitussa koekalastussaaliissa niin paino- kuin kappalemääräisestikin enemmän. Särkiä oli kuitenkin hyvin vähän tiheissä verkon silmissä, joten särki ei kuitenkaan ilmeisesti ole valtaamassa osuutta muilta lajeilta vaan vahva petokalasto pystyy kalastuskuolevuuden ohella rajoittamaan särkikannan kokoa. On huomioitava, että koeverkkosarja ei välttämättä anna lahnakannasta oikeaa kuvaa. Lahnan kalastukseen soveliaita ovat riimuverkot. Siikoja saatiin saaliiksi vain yksi kappale. Järven vuosittaisesta siikasaaliista ei ole tietoa mutta siikaistutukset eivät ilmeisesti ole tuottaneet erityisen hyviä saaliita.

Kesäaikaiset kokonaisfosforipitoisuudet viittaavat rehevään vesistöön, ollen kuitenkin lievästi rehevän vesistön raja-arvon (25 \u03bcg/l) tuntumassa. Klorofylli-a:n vastaavat pitoisuudet viittaavat hieman selvemmin rehevään vesistöön. Osaltaan ravintoketjun häiriöstä kertova klorofylli-fosforisuhde kasvoi vuoden 2013 mittauksissa. Kokonaisfosforin pitoisuuden trendi on ollut laskeva huolimatta heinäkuun lopun voimakkaasti kohonneesta pitoisuudesta. Kokonaisfosforipitoisuuden nousu saattoi johtua nimenomaan tuulten sedimenttiä sekoittavasta vaikutuksesta eikä sillä ole välttämättä yhteyttä kalaston vaikutukseen ja ravintoketjuhäiriöön veden laadussa. Toisaalta särkikalat, erityisesti lahnat pöyhivät pohjasedimenttiä ravintoa etsiessään hidastaen orgaanisen kiintoaineen laskeutumista pohjaan. Näin ollen särkikalaparvet voivat pitää pohjaa kuohkeana ja alttiina tuulten vaikutukselle. 

Toimenpidesuositukset:

 

Hoitokalastus:

  • aktiivinen, erityisesti särkikaloihin kohdistuva verkkokalastus pienisilmäisillä verkoilla ja katiskoilla
  • tehopyyntitempaukset (esim. nuottaus –> aktivointi hoitokalastukseen)
  • Selvitys resuspension vaikutuksesta järven veden laatuun ja ekologiaan.
  • Vedenlaadun seurannan jatkaminen.

 

Lataa koekalastusraportti kokonaisuudessaan tästä:  Panumanjärven koekalastus 2013 (pdf-tiedosto, 624 kb)